Kiitos Minna!! :)

Viikonloppuna liideltiin Kemissä pakkasrallissa Harri ja Anne Huittisen radoilla. Radat tuntui mukavilta ja haastavilta. Ei ne mahdottomia olleet ja ois olleet ihan tehtävissä, mutta jostain syystä kolmosissa tuli älyttömän vähän nollia. Onkohan pohjoisen porukka talvella vähän ruosteessa...

Lauantaina otettiin Erren kanssa löysät pois kolmella radalla, kaikilta tulokseksi hyl... Ensimmäinen rata (hyppäri) oli meiltä ihan luokaton luukutus. Seuraava rata oli jo oikein hyvä, yksi pikku virhe kuitenkin ja hyllytys. Kolmas ratakin ihan ok, mutta siellä ei osattu avokulman keppejä, kun kepeille tultiin vauhdilla suorasta putkesta. Sunnuntaina parannettiin sitten tulostasoa ja voitettiin ensimmäinen rata nollalla :) Yksi pyörähdys mahtui radalle, ei kuitenkaan onneksi ollut kielto ja muuten rata oli hyvä. Toisella radalla tein yhden tyhmän ohjausvalinnan ja siinä samassa kohtaa sitten kaksi virhettä, kosketuksesta ja kepeillemenosta. Muuten tämäkin rata oli virheetön. Viimeiselle radalle ei enää jääty, koska oli niin kylmä ja ois joutunut odottamaan vielä pari tuntia. Junkohallin lämpötila on noin 0...-5, eli montaa tuntia ei tarkene olla ja koko ajan täytyy pitää koiraa liikkeellä ettei se kangistu.

Syyskuun jälkeen on kisattu vain Kaamosrallissa ja nyt Pakkasrallissa, mutta nyt alkaa taas kisatahti vähän kiihtyä kevättä kohti. Syyskuun kisat meni älyttömän hyvin, mutta nyt tauon myötä on kisaradoilla rytmi vähän hukassa. Vaan eiköhän se sieltä taas löydy kevättä kohti :)

Ja vielä pilkkukuonon kuulumiset. JR on kotiutunut meille älyttömän hyvin. Se on tosi reipas ja ehkä vähän villimpi kuin Erre oli pentuna. Tai sitten aika on vaan kullannut muistot ;) Se ottaa hyvin kontaktia ihmisiin, tulee luokse heti kutsuttaessa ja leikkii ja repii lelujaan ihan tosissaan. Hauska pentu :) Tylsää kun on niin kylmää, että joudutaan pääasiassa puuhailemaan sisällä. Lähimaastoja lähdetään tutkimaan vähän lisää heti kunhan ilmat lauhtuu ja pentu tarkenee.

Tänään haimme pienen JR:n uuteen kotiin :) Tämä pikkuinen pilkkukuonoinen bordercollien pentu on viralliselta nimeltään Durante Sirius Junior, jonka äiti on Erren super-sisko Sky eli Decathlete's Skyknight ja isä komea italialainen Alexander The Great. JR on ehtinyt tutustua uuteen kotiin nyt muutaman tunnin ja on tosi reipas ja erityisen hyvähermoisen oloinen kaveri. Ja samanlainen iloinen hännänheiluttaja kuin Erre-enonsa :) Erre ei vielä ole erityisen innostunut uudesta pikkuveljestä, mutta eiköhän tässä ajan myötä Errekin lämpene. Elmo suhtautuu tuttuun tyyliinsä tyynen rauhallisesti.

Joululomien jälkeen on taas palattu treenikauteen ja kevätkauden treenit on pyörähtäneet kayntiin uudessa hallissa. Syksyllä tehtiin paljon tekniikkatreenejä ja kevätkaudella keskitytään ratatreeneihin, mikä sopii meille loistavasti. Ohjauksen pitäminen kasassa 20 estettä peräkkäin ei olekaan mikään helppo juttu ja siihen tarvin kovasti harjoitusta. Mutta nämä kevätkauden ekat treenit on lähteneet sujumaan suorastaan mainiosti ja mikäs sen mukavampaa kuin että saa todeta, että treeni on taas tuottanut tulosta! Agilitymieliala ja motivaatio treenaamiseen on nyt niin korkealla, ettei enää enempää voisi olla :)

Viikonloppuna Elina oli täällä kouluttamassa tekniikoita ja käytiin läpi erityisesti päällejuoksuja, välistävetoja, saksalaista ja sylivekkiä. Välistävedot tuotti eniten hankaluuksia, kun piti tehdä useammalla esteellä peräkkäin. Peruuttamalla ei ehdi kuin korkeintaan kaksi väliä ja sitten tipahtaa viimeistään Erren kyydistä.  Ja pakkovalssityylillä taas on jalat solmussa ja koira selän takana. Tässäpä siis kevääksi treenattavaa, kesällä menee sitten varmasti viis estettä peräkkäin :)

Erre täyttää tänään 3 vuotta!! Paljon onnea meidän rakkaalle SuperErrelle ja Erren Supersisaruksille Hitille, Skylle, Vinkalle ja Jeevesille :)

Vuoden ensimmäisena päivänä vois laittaa vähän pakettiin edellistä vuotta. Tokossa kisattiin EVL:ssa neljä kertaa. Vuoden ensimmäisessä kokeessa jäätiin ykköstuloksesta kahden pisteen päähän, mutta lopuista saatiin ykkönen, joten näin saatiin ykköstulokset kasaan tottelevaisuusvalion arvoa varten :) Joukkue-SM:ssä olimme mukana Active Dogsin joukkueessa ja meidän joukkueen sijoitus oli 9.

Agilityssä lähdettiin 2009 kisavuoteen sellaisista asetelmista, että kilpailukirjassa oli yksi merkintä - yksi nolla ykkösluokasta. Tammikuussa saatiin toinen ja helmikuussa se kolmas, joten noustiin kakkosiin. Kakkosissa kisattiin muutama kuukausi, toukokuussa tehtiin sitten kuuden päivän sisällä kaikki nollatulokset kolmosia varten. Luokkanousu tulikin parhaaseen mahdolliseen aikaan. Kun Marin Bc:kin nousi kolmosiin vielä toukokuussa, ehdittiin juuri saada Active Dogsilta maxijoukkue agilityn joukkue-SM-kisoihin kesäkuussa. Siellä sijoituttiinkin hienosti sijalle 4 :) Elo-syyskuussa saatiin Erren kanssa kaksi ensimmäistä agilitysertiä ja kerättiin 6 nollaa ens kesän arvokisoja varten. Loppuvuosi oltiin kaamosrallia lukuunottamatta kisatauolla ja hiottiin kontakteja paremmiksi. Tuplanollan tavoittelu jäi vielä kevääseen. Toivottavasti tulee, mutta ei siitä oteta stressiä. Jos ei tule, niin uusi yritys sitten ensi vuonna :)

Kaikkein parasta viime vuodessa oli kuitenkin se, että sekä Erre että Elmo saivat olla koko vuoden terveinä ja Erren kanssa saatiin harrastaa koko vuosi tauotta. Se on kuitenkin kaikkein tärkeintä, kun Erre niin paljon rakastaa kaikkea tekemistä ja toimintaa.

Meillä oli mahtava vuosi ja kiitos siitä kuuluu monelle: kiitos kaikille meitä viime vuonna kouluttaneille, ennen kaikkea Marille ja Mikolle. Kiitos mahtaville seurakavereille ja treenikavereille ja erityisesti Katjalle kaikista hyvistä treeneistä ja pohdinnoista. Ja kiitos Janitalle ja Jaakolle maailman parhaasta Errestä :) Mukavaa uutta harrastusvuotta teille kaikille!

Ei tuonut pukki Errelle agilityesteitä, ei edes niitä putkia, mutta ei me niitä enää edes tarvita. Oltiin nimittäin tänään viettämässä Marin ja Mikon uuden Active Dog Areenan avajaisia ja meillä on kyllä jatkossa niin luxus treenitilat, että ei vois paremmasta enää haaveilla. Tilava halli, johon mahtuu kunnon ratoja, loistava nurmipohja ja kaiken lisäksi vielä lämmintä :) Siis aivan täydellistä!! Kyllä kelpaa treenailla!

Avajaisissa tietenkin vähän kisattiinkin, ohjelmassa oli kolmiottelu, jossa lajeina pujottelun avokulmaan lähetys, takaakiertoon lähetys ja 19 esteen putki/pussirata. Erre oli pätevänä, ei seonnut edes putkiradalla ja me voitettiin koko kisat :)

Kuukausi sitten Errestä tuli eno, kun Sky-sisko pyöräytti viisi pentua. Näitä suloisia bordercollien alkuja voi käydä ihastelemassa Skyn pentublogissa

Rakas Joulupukki,

Olen ollut kovin kiltti koko vuoden. Olen ollut tottelevainen, syönyt aina reippaasti kaiken ruokani, enkä ole kiusannut Elmoa. Toivoisin nyt lahjaksi ikiomat agilityesteet, onnistuisiko se? Tai jos ainakin muutaman putken saisin? Terveisin Erre

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille ystäville ja tutuille!

Meidän "talvenkeskeytysmatka" suuntautui tällä kertaa Thaimaahan Koh Samuille. Thaimaa on kyllä aina varma valinta, jos haluaa nauttia auringonpaisteesta ja lämmöstä :) Viikon ohjelmassa löhöilyä, löhöilyä ja löhöilyä ;)

Tällä palmukuvioisella härpäkkeellä lennettiin Phuketista Samuille. Hyvin se pysy ilmassa :)

 Lentokenttäkuljetus, ei ehkä Helsinki-Vantaalle kaikkein soveltuvin..

Makee lentokenttä :)

Lomaohjelmassa oli mm. beachia...

... norsuja...

...eturivin paikat thaiboxing-matsissa (ruotsalainen voitti!)...

... hyvää ruokaa...

...ja hyvää juomaa.

Ja loppuun vielä röökivalistusta thaimaalaisittain: Pölijä, elä polta!! (Yök, melkeen lensi lomaröökit roskiin...)

Koirat oli sillä välin hyvässä hoidossa: Erre kaverinsa Tiikin luona ja Elmo naapurissa tyttöystävänsä Pepin luona. Suurkiitos Katjalle ja Katille poikien erinomaisesta hoidosta :)

Meidän loman aikana kisattiin Tukholmassa agilityn PM-kisat, missa Janita ja Erren Hitti-sisko voittivat PM-kultaa!!! Suuren suuret onnittelut Janitalle ja Hitille, sekä myös coutsillemme Marille ja Saimalle medien PM-hopeasta!! Huippuhienoa! Muutama viikko sitten Erren Jatsi-pappa voitti Lentsun kanssa PM-kultaa tokossa, joten kyllä on taas sukulaisille mitaleja ropissut :)

...oli tänään keskellä pimeää metsää otsalamppujen valossa kun lämmittelylenkkeiltiin ennen agilitytreenejä. Täysikuu mollotti taivaalla ja valaisi mahtavasti :) Suorastaan luksusta, kun on taas monta päivää lenkkeilty pimeässä ja vesisateessa. Tulis nyt vaan lumet ja pakkanen äkkiä!

Tänään aksattiin Marin johdolla. Aika hauska rata, mihin Mari oli suunnitellut sellaisia ohjauskuvioita, joista en olis varmaan puoliakaan valinnut itse, jos olisin saanut päättää ;) Mutta hyvää tekee harjoitella välillä muutakin kuin niitä omavalintaisia ohjauksia, ne kun tuppaa olemaan usein aika samanlaisia. Radalla piti tehdä ainakin kolme sylkkäriä... mutta ihan hyvin me kuitenkin selvittiin, varsinkin kun saatiin erikoislupa tehdä ne sylkkärit tästä lähtien meidän omalla tyylillä ;)

Viikonloppuna käytiin treenaamassa Mikon ohjauksessa. Oli älyttömän hyvät treenit, just meille vaikeita juttuja oli siellä radalla. Erre oli kyllä taas taitava agikiitäjä! Laiskanläksyjä tuli lähinnä poispäinkäännöksestä (yllätys) ja pujottelusta. Erre lopettaa joskus pujottelun kesken jos jään paljon taakse. Yleensä pujottelee hyvin loppuun mutta satavarma ei kyllä ole. Tavoitehan ois niinku siinä, että vois itse juosta vaikka hallista ulos ja silti koira vaan pujottelee. Mutta siihen on vielä vähän matkaa...

Erre on ihan itse opiskellut agitreeneissä myös uuden tempun. Se odottelee agilitykentän laidalla kiltisti vuoroaan kun muut menee, mutta kun Mikko huutaa kentältä 'seuraava', niin Erre vilahtaa salamana kentälle. Hänen vuoronsa olis siis jokaisen jälkeen. Seuraava on toinen nimeni... kyllä bordercollie on helppo kun se on niin viisas ;) Seuraavaksi opetellaan sitten unohtamaan tämä temppu...

Kaamosrallissa tehtiin viikonloppuna 6 rataa, tuloksena 5 hyllyä ja yks vitonen, tasaista työtä siis ;) Fiilis kuitenkin oikein hyvä, oli kiva kisata ja osaaminen ei tuntunut ollenkaan niin heikolta kuin tuloslista näyttää. Ja kontaktit toimi taas, se olikin viikonlopun tärkein tavoite! Tuomareina olivat Rauno Virta ja Tuomo Pajari.

Lauantain eka radalla päätiin muuttaa ohjaussuunnitelmaa rataantutustumisen jälkeen. Sehän onkin tosi järkevää, just siinä kohdassahan se hylly sitten tuli... Ei muita virheitä, mutta hieman päätöntä menoa ja kurvit vähän valui. Toka radalla Erre painui keppien sijasta putkeen, eli hylly siitä. Lisäksi yksi rima alas, joka menee mun omaan piikkiin. Muuten oikein hyvä rata ja nyt oli kurvitkin tiukat. Kolmas rata oli hyppis, jonka tyrin heti alkumetreillä, kun välistäveto meni pieleen. Aika alkeellista, kyllähän tuo pitäis osata... Muita virheitä ei tullut ja tämä oli meiltä päivän paras rata.

Sunnuntain eka radalla neljännellä esteellä rima alas. Tämä rima menee puoliksi mun ja puoliksi Ertsin piikkiin. Tuo sama hyppy mentiin kohta uudestaan ja kun oltiin tulossa hypylle, niin toimitsija olikin asettelemassa rimaa paikoilleen. Otin sitten tahallaan Erren hypyn ohi ja hylyn siitä. Muita virheitä ei tälläkään radalla. Mitään uusintaa en alkanut edes kyselemään, kun ois kuitenkin jäänyt vitonen tulokseksi, niin samapa tuo. Sunnuntain toka rata oli viikonlopun hasardein, tais tulla kolminkertainen hyllytys... Sunnuntain kolmas rata taas hyppis. Muutama kauhea kaarros ja täpärä pelastus, kuitenkin virheettä mutta sitten suoran putken jälkeen okserilta rima alas. Eli vitonen tästä. Aikaa en tiedä, mutta ehkä me ihanneaikaan ehdittiin vaikka kaarratettiin mahdottomasti ja Erre vielä kaatui putkessa :(

Ei siis kovin paljon virheitä, mutta eipä siihen hyllyyn tarvitakaan kuin yksi ;) Radat oli kivoja ja sopivan haastavia ja useampaan kohtaan oli paljon vaihtoehtoja. Tekniikkaosaamisesta ei tänä viikonloppuna tulokset jääny kiinni, saatiin radalla onnistumaan poispäinkäännöt, jaakotukset, saksalainen, persjättö, niistot, takaakierrot jne. Mutta se mikä ei onnistu on kepeillelähetykset ja putki kontaktin alla yhdistelmät. Kepeillä yhdellä radalla 90 umpikulma ja Ertsi painui viereiseen putkeen, yhdellä radalla 90 avokulmaan väärin sisään ja yhdellä radalla taas 90 umpikulma, eikä Ertsi hae kepeille päinkään vaan ihan muualle, tämän sain kuitenkin 'pelastettua'. Ja putkikontaktit: yhdellä radalla tällaisessa kohdassa suunnitelman muutos ja hyllytys, toisella radalla hyllytys, kun piti mennä A:n alla olevaan putkeen ja oletin sen menevän sinne ihan helposti huiskasemalla ja menikin A:lle... Putkikontakti-yhdistelmiä on treenattu ja Erre osaa ne erottaa aika hyvin, mutta en luota siihen ja valitsin tyhmiä ohjausvaihtoehtoja sen takia. Ja putkeen en muista edes ohjata... Treenilistalle siis.

Torkk:lla oli taas hienosti järjestetyt kisat ja Junkohallin nurmialustalla on mahtava juosta niin koiran kuin ohjaajan. Viikonlopun ainut miinus, ja valitettavasti pitkä sellainen, tulee uusista putkista. Ne otettiin lauantaiaamuna suoraan paketista ja ne oli ihan käsittämättömän liukasta materiaalia. Koirat luisteli putkista ulos pahan näköisesti ja viipyi välillä pitkiä aikoja putkessa kun kaatuivat sinne :/ Ertsi ei sutinut pahasti, mutta viimeisellä radalla toiseksi viimeisenä esteenä oli putki ja siellähän se sitten viipyi tosi kauan :( Toivottavasti ei ole loukannut itseään :( Onneksi ei ainakaan onnu tai muuta. En tajua, miten agilityputkia voidaan tehdä tuommoisesta materiaalista. Toivottavasti pinta karheutuu käytön myötä ja toivottavasti yksikään koira ei loukkaantunut viikonloppuna.

Tiistaina treenattiin Marin ohjauksessa ja radalla oli viimeaikaisten teemojen mukaisesti sivuirtoamista, twistiä, niistoa, vaikeita keppikulmia ja irtoamista kepeillä. Aikas hyvät treenit oli taas, Mari on kyllä niin kovin tarkka ;) Tuo sivuirtoaminen on kyllä taiteenlaji; jos et käännä rittävän ajoissa, niin irtoaa hiiteen asti ja jos kääntää liian aikaisin, niin kielto tulee. No, koin taas ahaa-elämyksiä tuon suhteen, joten jospa se sitten ens kerralla onnistuis jo heti eka yrittämällä. Toinen laiskanläksyksi jäänyt asia näissä treeneissä oli ohjaajan taaksejättäytyminen kepeillä. Eka kerralla tuli kesken pois, sitten ei enää tietenkään tullut, koska on superkiltti Erre, joka ei tee kahdesti samaa virhettä peräkkäin. Muuten ei tarvinnut paljon säätää, meni oikein kivasti. Tehtiin nyt A:takin radan yhteydessä ja olihan sairaan hyvä vaikka itse sanonkin :)

Viime viikolla meillä oli vilskettä ja vilinää kun Tuisku ja Tiikki oli hoidossa. Totta puhuen, oikeasti kotona on tosi rauhallista, kun kaikki neljä koiraa tulee hyvin juttuun keskenään ja sisällä vaan lähinnä nukkuvat. Lenkillä oli sitten vähän enemmän vipinää, mutta kahden bc:n + kahden mötkyn jengi toimii oikein hyvin :) Niinkuin perinteisiin kuuluu, piti kuiten tietenkin yrittää päästä hoitokoirista eroon... On se kumma, miten ne hoidossa puuhailee sellaisia juttuja, mitä kotona ei ikinä uskaltais. Viimeksi kun Erre oli hoidossa, se vähemmän vieraskoreasti veteli hoitopaikassa naamaansa kananluita pöydälle jääneeltä lautaselta ja meillä nyt sitten vastavuoroisesti yritettiin syöttää hoitokoirat hengiltä... Koirat oli keskenään perjantai-iltana ja Tuisku ja Tiikki olivat päättäneet murtautua ruokatynnyrille (E&E olivat koiraportin takana, joten eivät harmikseen päässeet osalliseksi tästä huvituksesta). Onneksi olivat kuitenkin lopettaneet syömisen hyvissä ajoin, eivätkä vaikuttaneet kamalan pyöreiltä ja ylensyöneiltä kun tultiin kotiin. Pientä ylimääräistä piereskelyä ja kakkarallia lukuunottamatta selvittiin siis onneksi säikähdyksellä. Huh huh. Mutta tervetuloa uudelleenkin fiksu-Tiksu ja nätti-Tuisku :)

Toissa viikonloppun Elina oli Haukiputaalla kouluttamassa ja me oltiin tietenkin kurssilla mukana. Viikonlopun teemana oli tekniikkatreenit ja nehän tulee aina tarpeeseen. Käytiin läpi sylkkäri, poispäinkäännös, twisti, ihmisnuoli, niisto ja persjätöt. Sylkkärissä ja poispäinkäännöksessä pitää muistaa palkata paljon käteen. Sylkkäreitä teen yleensä tosi vähän (lähinnä vain silloin kun treeneissä pakotetaan ;)) mutta nyt ne onnistui yllättävän hyvin. Vois jopa joskus jo harkita käyttävänsä kisoissakin. Kisaradoilla on kieltämättä monesti ollutkin kohtia joihin sylkkäri sopis tosi hyvin. Mutta kun ei osaa, niin on pitänyt mennä väkisin vääntämään joku valssi tms. Ja niihin kun ei Erren kanssa oikein aina meinaa keretä kun ei omaa nigerialaisen pikajuoksijan geenejä...

Poispäinkäännöksessä meni aika helposti läpi, joten enemmän käteenpalkkausta siis. Twistissä ja niistossa pyörii jo liiankin läheltä siivekettä ja hyppääminen käy hankalaksi ja siivekkeet heiluu. Välillä ei haittais vaikka tekiskin vähän isompia kaarroksia. Ihmisnuoli oli aika ok, toinen suunta oli vahvempi eli toiseen suuntaan lisää perustreeniä. Persjättöjä teen yleensä tosi vähän ihan vaan siksi, ettei ehdi ja uskalla. Nyt piti tehdä kolme(!) peräkkäin ja sehän yllättäen onnistuikin. Ei mikään kotoinen olo, kun ei ehdi katella koiraa yhtään kun pitää vaan juosta hitosti. Mutta Erre kyllä hakee hypyt hyvin.

Kontakteja ollaan käyty treenaamassa useamman kerran viikossa. Ja edistystä on tapahtunut niin paljon, että päätin ilmoittautua Kaamosralliin. Kontaktitreenikisat niistä tulee, mutta jossain vaiheessa kontakteja on kuitenkin mentävä kisoihinkin kokeilemaan. Olen pohtinut ja analysoinut tätä kontaktiongelmaa tosi paljon ja uskon nyt tietäväni, että mistä se johtuu ja miten sen voi jatkossa ehkäistä. Ongelma on varmasti useampien asioiden summa, mutta se on selvä, että minkäänlaista epävarmuutta ei saa enää kontakteihin liittyä. Erre on kuitenkin pohjimmiltaan tosi herkkä poika, vaikka agilityssa se meinaa vaan joskus unohtua, kun on niin hullu...

Vaikka on hiljasta niin ollaan me treenattu, kontakteja ja aksaa. Ja tokoakin yhtenä päivänä, ihan oikeesti ;) Erre niin kovin pitää tokottelusta, joten välillä sitten tokotellaan (näin talvikaudella kerran kuussa on ihan hyvä...) Kontaktit on edistyny muttei lähellekään valmiit. Mutta kisataukoa ei kyllä jaksais enää millään pitää... Kaamosralli houkuttaa kyllä kovasti ja sitten ois taas pari kuukautta taukoa ja tammikuun pakkasralli seuraava.

Viime viikonloppuna käytiin KAS:n kisoissa tekemässä yks hyppyrata ja hylly tuli. Siitä radasta ei jää jälkipolville muuta kerrottavaa kuin että kepeillä Erre kestää sivuirtoamisen kauas erinomaisesti :) Mutta Elmolla olikin mahtava viikonloppu, kun sai koko viikonlopuksi tyttöystävänsä lapinkoira Pepin meille kylään. Mitkä onnenpäivät!

Ei ole oikein ehtinyt / jaksanut blogia päivitellä viime aikoina, mutta tässäpä vähän kuulumisia.

Syyskuussa oltiin siis kannustusjoukoissa agilityn MM-kisoissa Dornbirnissä. Olipa mahtava reissu, mukavaa seuraa katsomossa, paljon upeita koiria, tosi paljon upeita bortsuja ;) ja kaiken kruunasi tietenkin mahtava suomalaismenestys. Medijoukkue sai kultaa ja minien MM-kulta tuli hienosti ja ansaitusti pohjoiseen Tornioon Carolinalle ja Kertulle, onnea heille! Ja tuhannesti onnea myös Ellulle ja Niinulle maxien neljännestä ja viidennestä sijasta. Hieno saavutus, maxien taso on aivan käsittämättömän kova. Kun medeissä voittaja oli täysin ylivoimainen ja otti voiton useamman sekunnin kaulalla seuraaavaan, niin maxien kärkikymmenikössä erot oli vain sekunnin kymmenys- ja sadasosia.

Me ollaan Erren kanssa nyt työstetty kontakteja ja edistystä on tapahtunut :) Mutta paljon on vielä töitä edessä, että saadaan kontaktit sille mallille kuin ne haluan. Hallikausi starttasi viime viikolla ja tänä viikonloppuna oltiin hiomassa tekniikkakiemuroita Marin ja Mikon opastuksella. Aiheena oli erityisesti takaakierrot ja pujottelu. Pujottelussa Erre on kyllä aika taitava, taitavampi, mitä luulenkaan. Joistakin kulmista sisäänmenot on vaikeita ja vaatii harjoitusta mutta kun aloitus löytyy, kesken pujottelun kestää minun liikkua melkein mihin suuntaan tahansa ja Ertsi pujottelee silti hienosti loppuun. Tulevalle syksylle ja talvelle on paljon tekniikkatreenejä tiedossa ja ne tekee kyllä meille hyvää. Viime aikoina on tehty paljon rataa, mikä on hyvä sekin ja näkyy kasvaneessa nollaprosentissa. Mutta nyt on taas hyvä aika hioa tekniikkoja kuntoon. Ja tietenkin niitä kontakteja. KAS:n kisoissa käydään tekemässä vaan hyppis, mutta kaamosralliin mennessä kontaktiprojekti on toivottavasti sillä mallilla, että mennään taas agilityradoillekin.

Neljä starttia OKK:n kisoissa, tuomarina Kari Jalonen. Lauantain eka radalla kaameaa sähellystä, heti aluksi meinasin juosta esteeseen pahki, kepeille ei osuttu, takaakiertovalssissa rima alas ja meinas kaatua koko siiveke siinä rytinässä... mitähän vielä. Ei edes tehty loppuun asti vaan tulin puomilta pois. Tokaradalla hyllytys puolivälissä rataa, putkelta piti mennä kepeille mutta menikin A:lle. Oikein harvinaisen huono kisapäivä, kaks hyllyä eikä edes hyviä sellaisia. Aamulla oli tosi hyvä fiilis lähtä kisoihin, mutta välillä menee siltikin reisille, ei voi mitään.

Sunnuntaina onnistuttiin onneksi vähän paremmin. Hyppiksellä yksi huono ohjausvalinta, joten yksi virhe radalla ja sen seurauksena hyllytys. Viimeiseltä radalta sentään nolla, yksi läheltä piti hyllytys ja kauhea kaarros sinne mahtui. Ei nättiä, mutta nolla kuitenkin ja pysyttiin edelleen meidän virallisessa tavoitteessa eli yksi nolla / kisaviikonloppu.

Meillä on ollut nyt hirveesti kisoja viime aikoina ja tästä alkaakin sitten kisatauko. Luultavasti kisataan seuraavan kerran vasta parin kuukauden päästä Kemissä. Meillä alkaa nimittäin kontaktiprojekti, kontaktit nyt niin surkeassa jamassa, että ne vaikuttaa jo koko rataan. Kontaktivirheitähän Errelle ei tule, mutta mun makuun ne on aivan liian hitaat ja asenne ja ilme väärä. Tulevalle kontaktiprojektille on onneksi selvät suunnitelmat, kiitos Marille siitä :) Ja olen tosi luottavainen, että ne suunnitelmat toimii :)

Tässä vielä pari kuvaa viime kesän SM:stä, missä kontaktiasenne oli vielä oikea. Tahtois nämä kontaktit takasi, kiitos! (Ensimmäinen kuva Taru Vallius, loput Meeri Alanko)